Terveisin Lapiovaaran nuori emäntä!

Kaikessa rauhassa

Kuinka voi olla näin kiireinen kaiken tämän kiireettömyyden keskellä? Ensimmäisen kerran istahdan (vauvan ruokkiminenkin luonnistuu jo seisaaltaan rintareppua apuna käyttäen) ja hengähdän vasta lasten mentyä nukkumaan.

Joka päivä ihmettelen, kuinka paljon hommaa mahtuu omakotitaloon ja sen pihapiiriin. Kaupunkiasunnossa kodin huiskaisi kuntoon siinä ajassa kun muksu joi maitopullon. Nykyään ei hommat lopu vaikka kuinka huhkisi!

 Ja se on varma, että tässä talossa ei naputella pelikonsoleita, eikä roikuta tietokoneella. Eilen mietimme mieheni kanssa, että jos on katsonut koko kesänä telkkarista vain muutaman ottelun jalkapalloa, niin olisiko sama luopua koko kapistuksesta?  No, se voisi olla liian radikaalia, täytyy muistaa että edessä on pitkä ja kylmä talvi. Ja muistettakoon myös se, että ilman telkkaria ei voi pyörittää lapsille Ti-Ti Nallea, Huvituttia ja kaikkea, mikä pitää heidät hetken aloillaan.

Perun siis sanani, telkkari on viimeinen, mikä tästä talosta lähtee!

 

Jos päivittäisin facebookia päivittäin, olisi siellä joka toisen päivän kohdalla hehkutusta siitä, miten onnellinen voi ihminen olla asuessaan kuin kesämökillä ja viettäessään päivät lastensa kanssa auringosta, trampoliinista ja kesäisistä piknikeistä nauttien.

 

Joka toisen päivän kohdalla olisi tiukkoja kannanottoja heille, jotka väittävät ettei kotiäidin päivät käy työstä. Avautuisin uhmaikäisestä lapsesta, huonosti nukkuvasta vauvasta, kiireessä tehdystä ruuasta, riittämättömyyden tunteesta ja lattialle kaatuneesta maidosta.

 

Tasapainoilua äärimmäisen onnen ja totaalisen hermoromahduksen aallokossa!

 

Tänään olisin kirjoittanut varmaan sellaisen ällöttävän onnellisen päivityksen.

Sain lapset ajoissa nukkumaan, isäntä on töissä ja minulla on sitä kuuluisaa omaa aikaa. Kävin juuri kantamassa vedet hevosille ja ruokkimassa koiran ja kissan. Kyllä se niin on, että eläimet kuuluvat tällaiseen ympäristöön ja asumiseen.

En ole aikaisemmin ollut mikään jokaisen vastaantulevan koiran rapsuttelija tai lampaille lässyttäjä, mutta täällä olen pehmennyt totaalisesti. Eläinten myötä täällä olemisellamme on vielä enemmän tarkoitusta.

Ennen juhannusta meille muutti 80-kiloinen pentukoira Nasse ja kissan saimme ikään kuin vahingossa, kun kesänaapuri ei löytänyt omistajaa pihapiiriinsä ilmestyneelle kissalle.

Hevoset ovat vieraan, omista vasta haaveilen.

Kanat ja lampaat olkoon seuraavana ostoslistalla.

 

Kaiken tämän kiireen keskellä on rauha. Rauha tehdä asioita omalla tyylillään, omissa oloissaan, omaan tahtiinsa.

Kaupungissa kellon kanssa eläminen, ympäristön paineet ja yhteiskunnan ahdinko tulee seinien läpi asuntoon. Siellä elämä hengästyttää, sitä en kaipaa.

Tällä hetkellä mieleeni nousee vain yksi asia mikä oli kaupungissa paremmin: siellä ei ollut hyttysiä. Sitä kaipaan!

 

Mutta kaikkeen tottuu. Sanoihan tuo Vuojolaisen Piakin, että ihmeissään oli öttiäisten kanssa kun Huhtilammelle muutti. Nykyään ei tunnu enää missään.

Sitä odotellessa…

Kirjoita uusi kommentti: (Napsauta tästä)

123kotisivu.fi
merkkiä jäljellä: 160
OK Lähetetään.
Katso kaikki kommentit

| Vastaa

Uusimmat kommentit

02.06 | 20:30

Kauniissa Karjalan vaaramaisemissa luonnon keskellä sijaitsee rauhallinen rivitaloyhtiö. Huhtilammen kylältä löytyvästä talosta on vapaana edullisia ja siistikuntoisia asuntoja. Kaikki kylpyhuoneet ovat juuri tyylillä remontoituja. Jänisjoen vesireitti ta

...
04.04 | 17:41

Hei Tuula! Kyllä me teidät täällä muistamme oikein hyvin!
Tervetuloa käymään taas!

...
24.03 | 08:17

Tervehdys Hämeenlinnasta. Kivoja valokuvia ja ihana käsintehty kartta. Toimimme mieheni kanssa Raatevaarassa 1995-2005. Sinne jäi sydämemme.

...
07.11 | 19:12
Vatasen kanala on saanut 2
Tykkäät tästä sivusta