Terveisin Lapiovaaran nuori emäntä!

Syksy saapuu Lapiovaaraan

 

 En ole vielä päättänyt, millä mielin olen syksyä vastassa. Toisaalta haikeaa hyvästellä hetkessä ohi kiitänyt kesä kaikkine vieraineen ja hellepäivineen, toisaalta helpottavaa hengittää syksyn raikasta ilmaa ja nauttia hidastuvasta tahdista. 

 

Vietimme koko kesän, kuin kesämökillä konsanaan. Muksu sai viilettää vapaasti varpaisillaan ja makkaraa grillattiin silloin kun huvitti. Kirkolla käytiin siinä vaiheessa, kun jääkaapissa oli jäljellä enää ketsuppia. Ohi kulkiessa juteltiin mökkinaapureille. Jopa viemärijärjestelmämme piti ajoittain huolen siitä, että saimme varmasti kiinni mökkifiiliksestä.

 

 Ja kesävieraita riitti.

Meillä ei yhteensäkään, sinä aikana kun asuimme Tampereella, käynyt niin paljon vieraita, kuin tänä kesänä täällä Lapiovaarassa. Siinäkin suhteessa olin uuden äärellä. Sitä kun haluaisi laittaa, höösätä, passata ja puunata. Mutta kun ei pysty, ei jaksa - koko kesää. Jossakin vaiheessa oli annettava periksi ja kestettävä esimerkiksi se, että vessassa vieraan vastaanotti vaippavuori ja viikkaamattomat pyykit. Viimeisimmät vieraat taisivatkin jo joutua itse petaamaan petinsä ja keittämään aamupuuronsa. Mutta jokaisen kesäkyläilijän toivomme saapuvan taas ensi kesänä uudestaan. 

 

On aivan erilaista kutsua vieraita tällaiseen ympäristöön, paljon huolettomampaa ja helpompaa. Kaupunkiasunnossa kaikki oli aina niin ennalta suunniteltua. Pölyt piti pyyhkiä, käsipyyhkeet vaihtaa, leipoa jotakin tarjottavaa ja laittaa parempaa päälle. Vieraiden pistäytyminen oli vain molemminpuolinen pintaraapaisu. No, täällä Lapiovaarassa ei niin vain pistäydytä, vaan sitä tullaan ja ollaan (huh, onneksi anoppini on hyvää sorttia!).

 

 Toisin sanoen, vaikka olemme muuttaneet kauas, ihmiset ovat nyt lähempänä. 

 

Kesä vei mennessään myös pikkusiskoni (maailman paras, mutta huono-osaisin au pair), jonka oli palattava opintielle. Jokainen apukäsi, joka hetken piteli tai leikitti toista lastamme, oli tänä kesänä tarpeen. Kiitos kaikille, erityisesti tuolle au pairille, jonka työpäivät venyivät välillä kohtuuttoman pitkiksi. Mummopalvelukin on ollut ahkerassa käytössä, ja ilman sitä moni asia olisi jäänyt tekemättä. Nyt kun apu on lähellä, tajuan mitä aarretta ilman olemme aiemmin eläneet.

 

 Jos kesän elimme kesämökillä, niin onkohan talvesta tulossa kuinka erähenkinen. Kesäasukit poistuvat, vieraat lakkaavat käymästä, on kylmää ja hiljaista ja lasten kanssa nenä ikkunassa odotamme roska-auton saapumista.

 

 Kaikkeenhan on hyvä varautua, mutta päätin juuri, että minä aion nauttia syksystä. Kesän aikana opin luonnosta paljon uutta, mitä en aiemmin ollut edes huomannut.

 

Nyt aion avata silmäni syksylle.

Ja teen sen heti, kunhan olemme ensin maalanneet talon loppuun, remontoineet yläkertaa, kunhan olen kerännyt ja mehustanut marjat, pakastanut puolukat, kunhan olen siivonnut vaatekaapit, kunhan olen… Niinpä niin…

 

Mitäpä jos vain avaisin silmäni nyt heti, ja tekisin nuo muut hommat siinä sivussa? 

Tervetuloa syksy! 

 

 

ps. Erästä näytelmää lainatakseni: “Avaa silmäsi, niin näet.”

 

pps. Syksy toi tullessaan myös kansalaisopiston kurssit.

Sinä, joka parjaat pienten kylien harrastemahdollisuuksia!

Ota esite käteen ja ilmoittaudu!!

Kirjoita uusi kommentti: (Napsauta tästä)

123kotisivu.fi
merkkiä jäljellä: 160
OK Lähetetään.
Katso kaikki kommentit

| Vastaa

Uusimmat kommentit

02.06 | 20:30

Kauniissa Karjalan vaaramaisemissa luonnon keskellä sijaitsee rauhallinen rivitaloyhtiö. Huhtilammen kylältä löytyvästä talosta on vapaana edullisia ja siistikuntoisia asuntoja. Kaikki kylpyhuoneet ovat juuri tyylillä remontoituja. Jänisjoen vesireitti ta

...
04.04 | 17:41

Hei Tuula! Kyllä me teidät täällä muistamme oikein hyvin!
Tervetuloa käymään taas!

...
24.03 | 08:17

Tervehdys Hämeenlinnasta. Kivoja valokuvia ja ihana käsintehty kartta. Toimimme mieheni kanssa Raatevaarassa 1995-2005. Sinne jäi sydämemme.

...
07.11 | 19:12
Vatasen kanala on saanut 2
Tykkäät tästä sivusta