Terveisin Lapiovaaran nuori emäntä!

Lapiovaaran nuori emäntä pohtii!

Valtaa ja vastuuta

 

Maalle muuton myötä inho nykyteknologiaa kohtaan on kasvanut entisestään.

Mihin me oikeasti tarvitsemme kaikkea, mitä keksijänerot markkinoille paukuttavat?

Mihin minä tarvitsen?  Mihin lapsemme tarvitsevat?

Ensimmäiseen kysymykseen on helppo vastata: en mihinkään.  En häpeä lainkaan sitä, ettei minulla ole hajuakaan uusista vempaimista ja villityksistä.  Tietokonetta osaan käyttää yhtä paljon nyt, kuin kymmenen vuotta sitten, enkä koe tarvetta kehittyä.  Sosiaalisessa mediassa minulle riittää Facebook ja siihenkin ryhtyminen oli pitkän taivuttelun tulos.

 

Elämäni on huomattavasti helpompaa, vähemmän närkästyttävämpää täällä metsän keskellä.

Moni on kuullut varmasti mielensä pahoittajasta.  Hieno mies!

Kyllä minä eräänkin kerran mieleni pahoitin ja olisin tahtonut ravistella tuota piuhoihin kytkettyä, silmänsä sulkenutta, omasta mielestään ajanhermolla kulkevaa kaduntallaajaa.  Ei tervehditty bussikuskia, Ei kiitetty, ei nähty tilaisuutta keskustella kanssakulkijan kanssa.

Kun ei huomattu. Hemmetti soikoon, maailma on tässä ja nyt, ympärillämme!

 

Minä haluan kohdata ihmisen, koska sosiaalisessa mediassa kuulumisten vaihto on kusetusta.  Ihminen täytyy nähdä ja kuulla! Sitä samaa haluan perheeltäni.

Haluan että näemme ja kuulemme toisemme, haluan että lapsemme kasvavat silmät auki aidossa maailmassa. Toistaiseksi tämä on mahdollista, sillä vanhempina meillä on valta.

 

Olen takertunut oman lapsuuteni kohokohtiin. Haaveilen, että saisin vielä kerran puhaltaa Nintendon sisältä pölyjä pois ja pomppia sohvalla Marion tahtiin. Poliisia ja rosvoa ei unohda koskaan, tai sitä kun hämärän tullen äiti tuli ulos leikkimään nurkkajussia.

Onneksi minulla on valta tarjota lapsilleni tämä sama ja patistaa heidät metsään leikkimään.  Ei minun tarvitse kertoa heille Antista, Roopesta ja Liisasta, jotka saavat pelata mageita pelejä uusilla tableteillaan ja katsoa Pikku kakkosta kymmenen jaksoa putkeen. Koska minulla on valta!

 

Mutta meillä on myös vastuu.

Kuinka pitkälle voimme mennä perinteiden vaalimisessamme?  Kasvatamme lapsemme täällä ulkopuolisten vaikutteiden ulottumattomissa ja jonain päivänä heitä vastassa on maailma, jota on vaikea ymmärtää.  Siinä vaiheessa meidän on vain luotettava, että olemme onnistuneet kasvattamaan vahvan ihmisen, joka ei pelkää kohdata.

 

Ja lapsi on nopea oppimaan.  Enemmän olisin huolissani siitä, mitä sanoo tämän perheen lapset päästyään teini-ikään.  Epäilen, että harva teini arvostaisi, jos hänen vanhempansa kuuntelisivat uutisia putkiradiosta, omistaisivat vanhat nokialaiset, ajaisivat ikälopuilla autoillaan ja kauhistelisivat maailmanmenoa.  Joskus lapsemme tulevat varmasti vihaamaan meitä, koska muutimme tänne, emmekä suoneet heille mahdollisuutta liittyä Tampereen nuorisojengeihin.

Mutta jos he tulevat kertomaan sen meille kasvotusten, ei puhelimen välityksellä, tiedämme tehneemme jotakin oikein.

 

Kohtaamisiin!

Kirjoita uusi kommentti: (Napsauta tästä)

123kotisivu.fi
merkkiä jäljellä: 160
OK Lähetetään.
Katso kaikki kommentit

| Vastaa

Uusimmat kommentit

02.06 | 20:30

Kauniissa Karjalan vaaramaisemissa luonnon keskellä sijaitsee rauhallinen rivitaloyhtiö. Huhtilammen kylältä löytyvästä talosta on vapaana edullisia ja siistikuntoisia asuntoja. Kaikki kylpyhuoneet ovat juuri tyylillä remontoituja. Jänisjoen vesireitti ta

...
04.04 | 17:41

Hei Tuula! Kyllä me teidät täällä muistamme oikein hyvin!
Tervetuloa käymään taas!

...
24.03 | 08:17

Tervehdys Hämeenlinnasta. Kivoja valokuvia ja ihana käsintehty kartta. Toimimme mieheni kanssa Raatevaarassa 1995-2005. Sinne jäi sydämemme.

...
21.08 | 23:36
Vuokramökit on saanut 5
Tykkäät tästä sivusta