Terveisin Lapiovaaran nuori emäntä!

Sydäntalvi

Vapauden hinta

 

Voi kuinka nykyään arvostankaan sitä sata vuotta sitten elänyttä suomalaista sisupussia, joka kuoli kuokka kädessään. Voin kuvitella, kuinka sydäntalven aikoihin kannettiin selkä vääränä puita tupaan ja elukoille lämmintä vettä. Emäntä varmaan neuloi villasukkia kynttilänvalossa lasten mentyä nukkumaan. Isäntä kuunteli päätään puistellen radiota, joka osasi kertoa lumisateiden jatkuvan. Emäntä kävi kohentamassa lasten peittoja ja päästi koiran sisälle..

Siitäkin talvesta selvisivät.

 

Onko tyhmyyttä vai hulluutta, jos tässä kehittyneessä ja tehotuotetussa yhteiskunnassa pakenee korpeen leikkimään selviytyjää? Ja jos siitä nauttii, onko kyse uutuudenviehätyksestä vai paikkansa löytämisestä? Sillä lienee kuitenkin merkitystä, että olemme itse keksineet haluta tätä, ei ole kyse perinnöstä tai siitä että äidinmaito olisi maistunut maatilalta.

 

Talvi. Elämän itsestäänselvyydet saavat jälleen uusia merkityksiä. Kun asuimme kaupungissa, talven kesästä erotti loska. Ja jos lunta joskus sattui satamaan tai pakkanen paukkumaan, ei moista huomannut astuessaan ulos keskuslämmitetystä kaksiosta auratuille ajourille, tai noustessaan aina kulkevan linja-auton kyytiin, joka hemmetti soikoon oli MINUUTIN myöhässä! Maailma ympärillämme oli kovin valmis ja pysähtymätön - meistä riippumaton.

 

Itsepäinen itsenäisyydenhalu - sitä se on. Se on meissä molemmissa. Ensimmäiset kipponi ja kuppini ostin jo kymmenvuotiaana. Ne odottivat malttamattomasti kaapissa, että käärisin ne sanomalehtiin ja kuljettaisin mukanani paikkaan, jossa olin omillani. Ja ei, minulla ei ollut traumaattista lapsuutta, josta yritin pyristellä irti. Vaan pikemminkin onnellinen ja turvallinen juurakko, joka antoi minulle mahdin unelmoida ja uskaltaa.

 

Paljon on haaveita jo täytetty, mutta silti ei koskaan saa lakata haaveilemasta lisää. Olen myös vahvasti sitä mieltä, että parempi överit, kuin vajarit. Joten kun kerta omilleen haluttiin, niin ollaan sitä sitten sanan varsinaisessa merkityksessä.

Täällä kukaan ei tee asioita puolestamme - ellemme maksa siitä. Ja koska sattuu olemaan säästämisen moniottelija, tekee mieluiten kaiken voitavan itse. Raskasta, mutta elämänmakuista. Meitä on moneksi ja ymmärrän myös heitä, jotka yhtiövastikkeen muodossa ostavat itselleen aikaa ja vapautta. Vapaus on suuri sana ja suurenmoinen olotila. Kullekin ihmiselle se merkitsee eri asioita, mutta päämäärä on sama; siihen pyrkiminen kulkee käsikädessä onnellisuuden kanssa.

 

Minulle vapautta on omistaa pieni pala maata ja kuvitella, että voin elää sen keskellä haluamallani tavalla. Se luo turvallisuudentunnetta ja sen tunteen eteen on valmis tekemään töitä. Vapautta on myös haaveilla tulevasta. Veikkaan, että sata vuotta sitten tammikuussa, vuoden kylmimpään aikaan, emännät jo hiljaa mielessään haaveilivat keväästä.

 

Sitä samaahan tässä minäkin - pysyisi eläinten juomavedet sulana.

 

 

 

Terveisin

Oman elämänsä emäntä

Kirjoita uusi kommentti: (Napsauta tästä)

123kotisivu.fi
merkkiä jäljellä: 160
OK Lähetetään.
Katso kaikki kommentit

| Vastaa

Uusimmat kommentit

04.04 | 17:41

Hei Tuula! Kyllä me teidät täällä muistamme oikein hyvin!
Tervetuloa käymään taas!

...
24.03 | 08:17

Tervehdys Hämeenlinnasta. Kivoja valokuvia ja ihana käsintehty kartta. Toimimme mieheni kanssa Raatevaarassa 1995-2005. Sinne jäi sydämemme.

...
10.05 | 15:25
Vanhoja valokuvia on saanut 21
04.04 | 11:30
Etusivumme on saanut 3
Tykkäät tästä sivusta